"Hei anteeksi, mikä kokous täällä on alkamassa?"

Hullu koiranainen ajatteli kerrankin olla normaali. Edes yhtenä torstai-iltana. Normaalius ei kuitenkaan ole aina kovin helppoa. 

Olin sopinut mieheni kanssa, että menemme yhdessä taloyhtiön kokoukseen, jotta saamme molemmat selkeän kuvan tulevasta kohtuu hintavasta remontista. Kokouspaikalle oli meiltä kävelymatka ja sinne astellessamme mietiskelimme vielä, että olihan kellonaika varmasti oikea. "Ainahan ne on kuudelta alkaneet..", "Jännä, ettei kukaan naapuri ole menossa samaan suuntaan..".

Kävelimme kokouspaikan pihalle, astelimme sisään jo valmiiksi pienien affektien vallassa. Kokouksessa päätettävästä aiheesta oli käyty ennenkin kiivasta keskustelua, joten ennakko-odotukset eivät olleet kovin positiiviset. Ensimmäisenä totesin aulassa seisoskeleville miehille, että jopas täällä on vähän porukkaa, mihin miehet totesivat, että tiedossa on varmasti painavaa asiaa. Naurahdin ja myönsin näin olevan.

Painelimme mieheni kanssa takanurkkaan istumaan. Paikalla oli yksi tutun näköinen nainen. Kaikki muut näyttivät täysin vierailta, mutta koska taloyhtiössämme on sata osaketta, ajattelin, että nyt on jokin boikotti käynnissä ja vain ne harvat tuntemattomat kasvot olivat saapuneet paikalle. Ihmettelin toki, että miksi ihmeessä naapuri oli vielä edellisenä päivänä käynyt erikseen kysymässä, että olemmehan varmasti tulossa kokoukseen, mutta ei sitten itse ollut paikalle saapunut. Autoimme tämän tutun näköisen naisen ohjauksella järjestämään tuoleja ja pöytiä järkevämmin ja mutisin miehelleni samalla, kuinka olin ihan vakuuttunut, että tämä tutun näköinen nainen on varmasti tuttu pelastuskoirapiireistä. Ajattelin, että onpa hienoa saada peko-ihminen meidän kanssamme samaan taloyhtiöön. Toisaalta ihmettelin, että kuinka aktiivisesti yhtiön uusi asukas ohjeisti muita järjestelyissä. Tavallisestihan uusimmat asukkaat ovat enemmän niitä sivusta seuraajia.

Mieheni otti kahvia. Tarjolla ei ollut pullaa ja maitokin oli kuulemma tulossa myöhässä. Mieheni joi kahvinsa vakavana nurkassa. Tutun näköinen nainen sanoi hänelle, että nurkkaan ei sitten saa jäädä istumaan. Mieheni tokaisi siihen, että on parempi jäädä nurkkaan, kun huutamiseksihan kokous kuitenkin menee.

Lukekaa toki eteen päin. Tällä tarinalla on huikea loppuratkaisu. Vähän nolo, mutta lunastaa lupaukseni itseironian ja outojen elämänsattumusten blogista. Taas kerran.

Tutun näköinen nainen läimäytti esityslistat pöytään. Mutisin miehelleni, että ollaan ehkä väärässä kokouksessa. Vilkaisin nopeasti esityslistaa ja näin tutun logon papereiden vasemmassa yläkulmassa. Absurdia, ajattelin. Ei voi mitenkään olla totta..

 Logo.

Painelin eteisessä seisoskelevien miesten luokse, ja varovasti kysyin, että missä kokouksessa mahdoimme ollakaan. 

Miehet vastasivat, että olimme saapuneet juuri oikeaan aikaan Vapepan (Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu) kokoukseen. Aloin nauraa. Kerroin heille, että olen itsekin vapepalainen koiraporukoiden kautta. Selvisi myös, että kovin tutulta näyttävä nainen sattui olemaan mm. yksi taannoisen Virta-infon (viranomaistarkastus hälytyksiin aikoville koirakoille) vetäjistä ja vaikuttaa aktiivisesti Pääkaupunkiseudun pelastuskoirapiireissä.

Pahoittelin heille tilannetta, töykeyttämme ja sitä, että olimme lompsineet paikalle maailmanomistajien elkein. Tutun näköiselle naiselle kerroin, että tunnistin hänet heti koiraihmiseksi, mutta aivoni pumppasivat muutaman minuutin liian kauan tyhjillään. Kerroin, että yhtiökokouksemme on aina järjestetty kyseisessä paikassa ja olimme lukeneet kokouskutsun huolimattomasti. Ovesta lähtiessäni huikkasin vielä, että oli ilo aiheuttaa heidän iltaansa tilannekomiikkaa ja kiitin kauniisti, että tarjosivat miehelleni kupillisen kahvia.

Luoja, että hävetti ja nauratti samaan aikaan. Pääsimme toki sinne ihan oikeaan kokoukseenkin, joka oli alkanut puoli tuntia aiemmin ja aivat toisella puolella asuinaluettamme. Ehdimme äänestämään tärkeästä kysymyksestä, tosin siitäkin huolimatta taloyhtiön jäärät äänestivät massalla kalliin remontin puolesta.

Onneksi ilta sisälsi myös komiikkaa, niin ei ihan mennyt negatiivisen puolelle.

Ja loppuun kysymys: Kuinka todennäköistä oikeasti on, että kun tässä yhdistysten kultamaassa menee väärään kokoukseen, niin se on juuri Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun kokous? Ainoa yhteisö, jossa vaikutan oikeasti ja tosissani. Koiranainen ei pääse eroon hulluudestaan koskaan. Edes vapaalla.